Keksin uuden säästötavoitteen!

Pahoittelut, että viime kirjoituskerrasta on vierähtänyt aikaa. Niin siinä sitten vain kävi, että minäkin löysin itseni uudesta parisuhteesta ja muu maailma sai nyt hetkeksi jäädä taakse. Kuten arvata saattaa, mä elän tällä hetkellä aika pinkissä hattaramaailmassa. Vaikka en yleensä tykkää tästä ihastumisvaiheesta, niin nyt aion ottaa siitä kyllä kaiken irti! Aion leijailla pilvissä just niin pitkään kuin tätä kestää!

No mutta, otetaan nyt hetkeksi vaaleanpunaiset lasit pois päästä ja palataan mun lempiaiheen äärelle: talous. Koska mä tykkään tehdä pitkän aikavälin taloudellisia tavoitteita, laadin itselleni uudet euromääräiset tähtäimet. Ensi vuoden puolella aion säästää nelisen tuhatta euroa silmien laserleikkaukseen. Tämä on ollut jo aika pitkään mun haaveena! Tykkään kuitenkin käyttää myös silmälaseja, joten ehkä siksikin leikkaus on nyt pysynyt poissa mielestä.

Välillä saan itseni kiinni miettimästä, että meneekö tässä neljä tonnia täysin hukkaan. Mitä enemmän asiaa miettii, niin sitä varmemmaksi tulee vastauksesta: ei mene! Se on kuitenkin elämänmittainen sijoitus. Alustavien suunnitelmien mukaan saan tavoitteen täyteen heinäkuuhun 2020 mennessä eli juurikin siihen asti kuin työsopimukseni kestää.

Kohti 20 000 euroa!

Ja niin koitti perjantaina palkkapäivä ja uuden etapin saavuttaminen. Nopeasti katsottuna tilini näyttävät nyt seuraavaa:

ASP-tili 15.870 e
Puskuri 1.950 e
Matkatili 2.000 e

Yhteensä siis 19.820 euroa! Ja koska veronpalautukset (tänä vuonna saan herkulliset 1.755 euroa!) rantautuvat tililleni muutaman viikon sisällä, niin eiköhän julisteta tämä ilouutinen jo tässä vaiheessa: kasassa on jo muhkeat 20.000 euroa! Huh! Näin sitä yksinasuva sinkkunainenkin saa näköjään euroja kasaan - kiitos Excel-taulukoiden ja pitkäjänteisyyden!

Mitäs sitten seuraavaksi? Eiköhän aseteta uudeksi tavoitteeksi kiinteät 25 000 euroa. Kiinteällä tarkoitan nyt sitä, että rahat tosiaan ovat ja pysyvät minulla. Esimerkiksi matkatilin rahat saattavat kadota hetkenä minä hyvänsä - jahka vain keksin matkakohteen ja sopivan ajankohdan lähteä! Kiinteät 25 000 euroa tuntuu vielä vähän kaukaiselta haaveelta, mutta tiedän nyt, että se on täysin mahdollista! :)

Kuukausittaiset säästösummat

Olipas virallisen tylsähkö otsikko! Tässä postauksessa pureudun hiukan tarkemmin varsinaisiin säästösummiin, jotka palkkapäivänä jäävät käteen. Pakollisten maksujen (vuokra, matkakortti, sähkö yms.) jälkeen laitan joka kuukausi sivuun muutamia satasia. Tilanne tällä hetkellä näyttää tältä:

  • Omistan 350 euroa ASP-tilille, joka on tällä hetkellä sijoitusmielessä se rakkain kohde. Myöhemmin tulen korottamaan summaa - todennäköisesti ensi vuoden alussa.
  • Lisäksi laitan 260 euroa säästöön mahdollista opintotuen palautusta varten. Laskelmieni mukaan ensi vuonna kolahtaa aika isokin lasku Kelalta opintotukieni suhteen, tylsää!

Näiden tietojen pohjalta voidaan todeta, että saan joka kuukausi säästöön yli 600 euroa. Se on hyvä summa! Toki tällä hetkellä säästöprosentti on melko matala siinä mielessä, että opintotukien mahdollinen perintä nappaa näinkin suuren osan tuloistani tällä hetkellä. Tämä onneksi muuttuu vuoden vaihteessa! Nyt vasta alan tajuamaan, miten vaikea ja kankea laitos tuo Kela on. Vaikka toki arvostan suuresti rahallista tukea valtiolta ja mieluusti tätä toimintaa verorahoillani tuen, niin jotenkin tuo kyseinen laitos kaipaa digitaalista vallankumousta. Mikään ei tunnu tapahtuvan reaaliajassa ja onkin aika turhauttavaa saada takaisinperintäkirje miljoonien vuosien päästä opiskelujen päättymisestä.

Neiti K:n arkipäivä

Mä tein aikoja sitten päiväkatsauksen kauppatieteiden opiskelijan arkeen. Ah, sitä vapautta ja myöhäisiä herätyksiä! Ihanaa oli lukaista postaus läpi ja palata hetkeksi näihin tunnelmiin. Tätä nykyä mä olen kuitenkin kaikkea muuta kuin kissanpäiviä viettävä opiskelijaneiti. Mä olen aikuisten oravanpyörässä häärivä, kokopäivätyötä tekevä nuori nainen, jonka päivät täyttyvät ties mistä pienestä puuhastelusta. Tällaiselta mun arkipäivät nyt sitten näyttävät:

klo 6.20 Herätyskello soi ensimmäisen kerran! Siis ihan oikeasti: puoli seitsemältä aamulla! Pitäisi kieltää lailla näin aikaiset herätykset. Mä olen torkuttamisen mestari, mutta nykyään torkutan vain muutamia kertoja. (Mun ennätys lienee 1 tunnin torkuttamista putkeen.)

klo 6.40 Pylly ylös sängyltä ja kohti vessaa, jossa hammasharja ja puhdistusgeelit odottavat. Sitten pitää meikata, laittaa vaatteet päälle ja ruokkia kissa. Kaikki tämä tapahtuu kuulokkeet korvilla, sillä mitäpä elämä olisi ilman musiikkia!

klo 7.50 Tähän mennessä mä viimeistään poistun kotoa - joskus aiemminkin! Bussipysäkille onneksi kävelee ihan muutamassa minuutissa, ja hurautan Pasilan asemalle alle vartissa. Junamatka Keravalle menee leppoisasti musiikkia kuunnellen tai kirjaa lukien.

klo 8.40 Saavun työpaikalle! Tästä lähteekin sitten se tylsin osuus, joka sisältää koneella istumista ja lukuisia palavereja. Työpäivää piristää huonoja vitsejä heittävät työkaverit. Mä edelleen nautin mun duunista. Huomaan jo nyt valtaisan ammatillisen kehityksen alkupäivistä.

klo 17.00 Poistun toimistolta ja hyppään junaan kohti Helsingin keskustan vilinää! Nyt alkaa mun oma aika! Viime aikoina olen viihtynyt kahviloissa kirja kädessä. Kuntosalikorttia en ole vielä ehtinyt noutamaan, mutta uskoisin, että moni ilta kuluu jatkossa myös jumppailun ja pumppailun merkeissä.

klo 20.00 Teen ostokset ja tulen kotiin viettämään laatuaikaa kissan kanssa. Ihana, kun on joku aina vastassa. Jos aikaa riittää, saatan tehdä pienen lenkin kissan kanssa (kyllä, se viihtyy erinomaisesti valjaissa). Useasti mä kuitenkin makoilen lattialla puhelin kourassa ja teen vähän kyykkyjä ja lankutuksia väliin.

klo 22.00 Nyt pitäisi alkaa iltapuuhiin. Vitamiinit suuhun, kissa tyytyväiseksi kalaherkuilla ja sitten kohti vessaa ja hammasharjaa. Mulla on aika tarkat ihonhoitorutiinit, joista voin kertoa myöhemmin lisää erillisessä postauksessa. Ennen nukahtamista vilkuilen puhelimesta videoita ja somea.

klo 23.30 Nukahdan usein vähän ennen keskiyötä. Tästä on tullut aika vakio. Hyvää yötä!

Mihin kaatui 52 viikon säästöhaaste?

Olipas nyt dramaattisen kuuloinen otsikko! Mutta totta se on: poistin 52 viikon säästöhaasteelle laatimani Excel-taulukon työpöydältäni. Mitä kävi? Kaikessa lyhkäisyydessään: motivaatio ei riittänyt enää keräilemään hiluja. Haluan nyt keskittyä tekemään vähän isompaa kuukausittaista säästösijoitusta palkkapäivän yhteydessä  ja unohtaa viikoittaiset tilisiirrot pienten rahamäärien parissa. Haen nyt selkeästi isompaa kuviota peliin!

Epäonnistuiko haaste? Eipä juuri! Se lähti hyvin käyntiin ja sillä oli oma tarkoituksensa säästömotivaation ylläpitämisessä opiskeluaikoina. Nyt fokus on kuitenkin uusissa tavoitteissa, joista olen blogissani paasannut viime aikoina. Haaste oli kuitenkin tosi mielenkiintoinen ja mukaansatempaava! Oli ihanaa nähdä, kuinka blogiyhteisössä riitti keskustelua tämän haasteen tiimoilta. Ehkäpä virittelen ensi vuonna samanlaista Excel-taulukkoa pystyyn. Aika näyttää :)

Ja sitten aivan muuhun asiaan: haluatteko kuulla vähän parisuhdeavautumista? Täältä pesee! Mä erosin syystalvella. Ero ei sinällään tullut yllätyksenä, mutta kuitenkin totean, että kyllä se hemmetti teki kipeää! Mun suurin huoleni oli se, että miten uskallan päästää toisesta irti ja millä aktiviteetilla täytän päiväni, kun toinen henkilö on poissa elämästäni lopullisesti. Neljän vuoden tiivis yhteydenpito on tehnyt omiaan rakentamaan meidän välillämme lujan tunnesiteen. Ja tätä sidettä mä niin kovin paljon pelkäsin katkaista!

Ja mitäpä vielä! Tässä sitä vaan ollaan ja lujaa mennään! Ihanaa huomata, että ajatuksiin on tullut tilaa uusille ihmisille ja uusille asioille. On aikaa keskittyä töihin ja harrastuksiin ja panostaa muihin ihmissuhteisiin. Ärsyttävä klisee: aika parantaa haavat! Kuitenkin kaikki ne tuskat ja kyyneleet piti käydä läpi, jotta tähän pisteeseen päästiin. Ja jos rehellisiä ollaan, niin edelleenkin välillä ikävöin, mutten niinkään enää entistä parisuhdetta, vaan ihan vain syvempää ihmisyhteyttä. Tästä pisteestä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti armollisempaa ja itsenäisempää elämää :)