Missä mennään tavoitteissa?

Tiedättekö sen ilmiön, kun kaikki tekevät uudenvuoden tienoilla lupauksia paremmasta elämästä? Tiedättekö myös sen ilmiön, kun nämä samaiset lupaukset unohtuvat viimeistään helmikuussa? Mä olen ehkä keksinyt tähän ongelmaan ratkaisun: lupausten seuranta! Kyllä! Lupaukset ehkä kuulostavat hyviltä kavereille sanottuina rakettipaukkeen seassa, mutta mitä niillä oikeastaan tekee, jos niitä ei aktiivisesti toteuta tai niiden eteen tee töitä tai ylipäätään seuraa tuloksia pitkällä tähtäimellä?

No niin, sitten päästään itse aiheeseen: mä laadin alkuvuodesta itselleni tavoitteita! Olin niin innoissani postausta raapustettaessa, että meinasin haljeta kaikesta siitä adrenaliinin määrästä! Nyt uusivuosi on juhlittu ja arki laskeutunut yllemme. Nyt onkin tullut aika tarkistaa, miten olen näissä tavoitteissani edennyt vai etenenkö ollenkaan.

Raha. Helmikuun haasteista on nyt selvitty ja säästämisestä on taas tullut rutiinia tuhlailujen sijaan. Asunnon etsiminen on jäänyt jälleen vähemmälle huomiolle, mutta kiirettä en halua pitää. Sijoittaminen sen sijaan on alkanut taas kiinnostaa!

Parisuhde. Tiedättekö mitä? Musta tuntuu, että minä olen vihdoinkin löytänyt omani miljoonien joukosta. Tämä on se suhde, jossa haluan olla ja kehittyä. Huomenna tulee itse asiassa kuluneeksi tasan 4 kuukautta ensitreffeistä.

Opiskelut. Etenee! Vaikkakin myönnän, että tällä hetkellä hakkaan päätä seinään. Tuntuu, ettei ole muuta elämää kuin koulu ja työ ja koulu ja työ. Opiskeluissa olen hiukan aikatauluja jäljessä ja kohtasin juuri pienen ongelman, mikä saattaa hidastaa vauhtiani entisestään.

Työt. Tässä kevään aikana selviää, jatkanko nykyisessä työssäni vuoden loppuun vai hyökkäänkö seuraavaksi gradun kimppuun. Molemmat vaihtoehdot kuulostavat hyviltä tällä hetkellä. Työsopimusta on jäljellä vajaa viisi kuukautta!

Muut tavoitteet. 1) Olen pitänyt yhteyttä ystäviini ja mikä tärkeintä: nähnyt äitiäni useamman kerran tämän vuoden puolella. Muutamalle frendille pitää vielä pirautella lähiaikoina! 2) Kissan kiikuttaminen eläinlääkärille, check! Tämä oli juuri se keikka, mistä mä niin ahdistuin alkuvuodesta. Hyi, ei enää! 3) Pikkuhiljaa! Venyttelyt olen alkanut integroimaan työpäiväni sisään ja mies on innokas lähtemään pitkille lenkeille koska tahansa. Niin ja ilmainen salikortti (työpaikkaetu) tupsahtaa postilaatikostani lähipäivinä, jee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti