Saan pitää työni!

Jep, koronan pyörteissä täälläkin. Aikamoista aikaa on kyllä eletty! Vaikka en sen kummemmin virusta saati kuolemaa pelkää, on tämä korona vaikuttanut hitusen minunkin elämääni. Kaiken tämän epämääräisen sekamelskan seassa on kuitenkin ihanaa todeta, että omat työt todennäköisesti säilyvät eikä lomautuksista tarvitse huolestua! Itse asiassa hienoista kasvua on peräti luvassa alallani. Alun epävarmuuden jälkeen olen itse asiassa alkanut jopa tykkäämään tästä uudesta maailmanjärjestyksestä ja etätyön tuomista mahdollisuuksista. Listasin muutaman positiivisen seikan, joista olen nyt kiitollinen:

+ Työmatkoihin ei mene enää aikaa!
+ Saan viettää öitä mieheni luona, vaikka keskellä viikkoa
+ Taukoja on helpompi rytmittää omaan työpäivään
+ Rahaa ei mene niin paljon (esim. matkakortti)

Sen verran pitää vielä mainita, että koska en ole vielä kerennyt sijoittamaan varojani rahastoihin tai osakkeisiin, niin todettakoon nyt, että huh, tästäkään asiasta ei tarvitse hakata päätä seinään. Luin nimittäin, että kuuden vuoden arvonnousu on nyt sulanut suomalaisista osakkeista pois. Se on paljon! Käännetään ajatukset taas positiivisempaan valoon: ajattelen nyt näin, että eiköhän me vahvana yhteiskuntana tästäkin taakasta selvitä! Ja jos jotain hyvää pitää viime päivistä mainita, niin ihmisten hyväntahtoisuus, solidaarisuus ja vahva usko tulevaan ovat kyllä lämmittäneet sydäntäni hyvin paljon! Jatketaan samalla mentaliteetilla, kiitos!

Missä mennään tavoitteissa?

Tiedättekö sen ilmiön, kun kaikki tekevät uudenvuoden tienoilla lupauksia paremmasta elämästä? Tiedättekö myös sen ilmiön, kun nämä samaiset lupaukset unohtuvat viimeistään helmikuussa? Mä olen ehkä keksinyt tähän ongelmaan ratkaisun: lupausten seuranta! Kyllä! Lupaukset ehkä kuulostavat hyviltä kavereille sanottuina rakettipaukkeen seassa, mutta mitä niillä oikeastaan tekee, jos niitä ei aktiivisesti toteuta tai niiden eteen tee töitä tai ylipäätään seuraa tuloksia pitkällä tähtäimellä?

No niin, sitten päästään itse aiheeseen: mä laadin alkuvuodesta itselleni tavoitteita! Olin niin innoissani postausta raapustettaessa, että meinasin haljeta kaikesta siitä adrenaliinin määrästä! Nyt uusivuosi on juhlittu ja arki laskeutunut yllemme. Nyt onkin tullut aika tarkistaa, miten olen näissä tavoitteissani edennyt vai etenenkö ollenkaan.

Raha. Helmikuun haasteista on nyt selvitty ja säästämisestä on taas tullut rutiinia tuhlailujen sijaan. Asunnon etsiminen on jäänyt jälleen vähemmälle huomiolle, mutta kiirettä en halua pitää. Sijoittaminen sen sijaan on alkanut taas kiinnostaa!

Parisuhde. Tiedättekö mitä? Musta tuntuu, että minä olen vihdoinkin löytänyt omani miljoonien joukosta. Tämä on se suhde, jossa haluan olla ja kehittyä. Huomenna tulee itse asiassa kuluneeksi tasan 4 kuukautta ensitreffeistä.

Opiskelut. Etenee! Vaikkakin myönnän, että tällä hetkellä hakkaan päätä seinään. Tuntuu, ettei ole muuta elämää kuin koulu ja työ ja koulu ja työ. Opiskeluissa olen hiukan aikatauluja jäljessä ja kohtasin juuri pienen ongelman, mikä saattaa hidastaa vauhtiani entisestään.

Työt. Tässä kevään aikana selviää, jatkanko nykyisessä työssäni vuoden loppuun vai hyökkäänkö seuraavaksi gradun kimppuun. Molemmat vaihtoehdot kuulostavat hyviltä tällä hetkellä. Työsopimusta on jäljellä vajaa viisi kuukautta!

Muut tavoitteet. 1) Olen pitänyt yhteyttä ystäviini ja mikä tärkeintä: nähnyt äitiäni useamman kerran tämän vuoden puolella. Muutamalle frendille pitää vielä pirautella lähiaikoina! 2) Kissan kiikuttaminen eläinlääkärille, check! Tämä oli juuri se keikka, mistä mä niin ahdistuin alkuvuodesta. Hyi, ei enää! 3) Pikkuhiljaa! Venyttelyt olen alkanut integroimaan työpäiväni sisään ja mies on innokas lähtemään pitkille lenkeille koska tahansa. Niin ja ilmainen salikortti (työpaikkaetu) tupsahtaa postilaatikostani lähipäivinä, jee!

Asuntolainoja ja mietteitä

Kuten olen tässä muutamaan otteeseen sanonut, pieni kipinä asunnon ostoon on syntynyt. Ei vielä mitään vakavaa, mutta seurailen tavanomaista aktiivisemmin Oikotietä ja markkinoihin liittyvää uutisointia. Kuten arvata saattaa, etsin asuntoa Helsingistä. Kyllä mä tämän kaupungin koen eniten kodikseni. Noh, kaiken tämän innoittamana päätin hakea lainalupausta pankista. Ihan huvikseen halusin kokeilla, millaisesta prosessista on kyse.

Mistä kaikki alkoi?
Selailin Nordean nettisivuja ja päädyin täyttämään hakemusta lainalupaukselle. Täyttäminen ei sinänsä ollut kovin vaikeaa. Kysymykset liittyivät lähinnä asunnon hintaan, tuloihin ja menoihin. Hakemuksen yhteydessä kone laskee jo valmiiksi, miten lainanhoito käytännössä onnistuu 1) tällä hetkellä, kun korot ovat aika matalat ja 2) 6 % korolla, joka olisi worst case scenario (tosin mahdollinen).

Soitto Nordeasta
Sain muutaman päivän jälkeen soiton ja minulle varattiin puhelinaika pankkivirkailijan kanssa. Toimistolla ei tarvinnut siis lainkaan käydä pyörimässä. Kätevää! Juttelimme yleisesti asuntolainoista ja asp-lainoista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Mihinkään henkilökohtaisuuksiin ei menty, mutta toki virkailijan huomio kiinnittyi määräaikaiseen sopimukseeni. Se ei sinänsä ole este lainan saamiselle, mutta siitä virkailijat kyllä mieluusti juttelevat ennen lupauksen antamista.

Mihin kaikki päättyi?
Noh, sain luvan asuntolainalle ja muutaman laskelman sähköpostiini. Laina odottaa kuulemma puhelinsoiton päässä. Tässä prosessin aikana huomasin kallistuvani nyt enemmän tavallisen asuntolainan puoleen. Asp-laina on tällä hetkellä melko kannattamaton ja jotenkin turhan joustamaton. Esimerkiksi jo se, että laina pitää hoitaa pois alta 25 vuoden aikana tuntuu jotenkin turhan... sitovalta!

Kun raha ahdistaa

Tämä kuukausi ahdistaa. Tälle kuulle oli kasaantunut ihan liikaa laskuja ja muita yllättäviä menoja (kissan eläinlääkärilasku lähenteli tonnia, kyllä vain!). Tämän kuukauden saa ihan oikeasti skipata. Ei kiinnosta, ei nappaa! Mä jouduin pitkästä aikaa taipumaan ja ottamaan säästöistä rahaa. Se ahdisti. Ja tiedättekö, kun tätä se elämä vain on! Välillä tulee yllättäviä menoja.

Näin! Siitä lyhyt avautuminen tähän alkuun. Ärsyttää, mutta tästäkin pääsee hienosti yli. Sitä paitsi oma ja lemmikin terveys meni nyt kaiken etusijalle! Kaikkien menojen jälkeen nipistin muutamia satoja euroja säästöistä, mutta laadin taas uuden säästöstrategian. Kyllä mä tästä vielä pääsen hyvään vauhtiin. Loppukuun päivät elän 16 euron päiväbudjetilla.

Toivottavasti muilla on hiukan positiivisemmat tunnelmat! Onneksi kevät kolkuttelee jo ovella. Mä kaipaan jo pientä irtiottoa! Nyt kaikki aika menee töihin ja opiskeluihin ja muihin vastuisiin. Ylimääräistä aikaa ei hirveästi ole, mutta asennoidun tähän nyt niin, että kaikki on vain väliaikaista. Ja hei, kävinpä tässä elämäni ensimmäisessä asuntonäytössä (vaikka koppi ei lopulta vakuuttanut)!

Kohti kesää, ihmiset!

Pieniä lisätuloja arjesta

Mä olen pohtinut. Aika paljonkin ja kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, että mitä mun arjessa on sellaista, mistä voisi saada lisätuloja. Konmaritin asuntoni tämän kuun alussa. Ai että sitä fiilistä, kun asunto on nyt vihdoin ja viimein käännetty ylösalaisin ja puhdistettu ja puunattu kuntoon. Ja ai että sitä tavaran määrää, joka edelleen tuntuu ylimääräiseltä. Hassua sinänsä, olenhan mä jo melkoinen minimalisti ja erittäin tarkka ostosteni suhteen.

Tästä tajusinkin, että voin ihan oikeasti laittaa muutaman käyttämättömän kenkäni myyntiin. Ne ovat laadukkaat ja voin saada niistä yhteensä sata euroa. Pieni summa, mutta miettikääpä, kun silläkin mä voin kattaa parinkin viikon ruokaostokseni. Ja näin mä sitten teinkin. Tori.fi auki ja menoksi! Siellä lepäävät! Eikä vaatinut kuin sen vartin omasta ajastani. Check!

Toinen potentiaalinen lisätulon lähde on rahankäytön konmaritus. Mulla menee joka arkipäivä lounaaseen se kymppi. Se on viisikymppiä viikossa ja kaksisataa kuussa. Niinpä! Alle kympin lounaan voin hakea kätevästi alakerran Prismasta. Hyvän lounaan voisi saada kyhättyä kasaan jopa viidellä eurolla. Avot! Puolet rahoista jää säästöön. Check!

Että sellaisia ajatuksia tähän päivään! Päivittelin omaa blogiluetteloani ja tajusin, miten upeita säästäjiä ja sijoittajia ja muita taloudesta kiinnostuneita kanssakulkijoita mulla onkaan täällä blogimaailmassa! Pidetään lippu korkealla! Tästä tulee hyvä vuosi!

P.S. Pieni kipinä myös asunnon ostoon on syntynyt. Tästä on hyvä jatkaa!